Last summer I found an old book of mine called Joka tytön runokirja (Every Girl’s Poetry Book) in the attic of my home in Artjärvi. This book explores women’s experiences and self-expression across different eras, taking readers through the stages of life: from the innocence of childhood – "Kuin lettinauha karkaa tuuleen" (Like a ribbon slipping away in the wind) – to the moments of old age – "Tyttärilleen he suovat kukkimisen ilon" (To their daughters, they grant the joy of blooming). Finding this book sparked an idea: to create my very first album. I’d carefully call it even a concept album, but it’s not confined to the poems in this book. Instead, it draws more broadly from Finnish literature, folk poetry, and visual art. The album’s purpose is to explore the many aspects of women’s experiences – a woman’s relationship with herself, society, and others, both now and in the past – and to share these stories through music. I also hope to delve into themes from Finnish cultural history, including the portrayal of women in The Kalevala and The Kanteletar.
Over the past few months, I’ve started writing down everything I’ve seen, heard, and read related to this theme. From that chaotic and sometimes tiring stream of thoughts, I’m working to shape a few clearer ideas to share with you. Why? Because I’d like you to join me on this journey – whether there are three of you or fifteen. My writings are for everyone. I’ve never written anything out of anger – I don’t accuse or rant, though I may occasionally critique myself. Some of my texts can be quite personal, so don’t get alarmed – and please, be kind. That’s all I ask.
In true Finnish fashion, let me add that I’m not here to present myself as a great thinker, or a writer. Writing is just one form of expression – a way to organize my thoughts and make myself visible. From this process, songs may emerge – if they do. They’ll come if they’re meant to.
Yours,
Konu Likka
P.S. If anyone knows a good accordion player in London, let me know!
Johdanto
Viime kesänä löysin kotini vintiltä Artjärveltä teini-ikäisenä saamani Joka tytön runokirjan (Tammi, 2006, Suvi Ahola ja Satu Koskimies). Tämä kirja tarkastelee naisten kokemuksia ja itsensä ilmaisua eri aikakausina, kuljettaen lukijaa läpi elämänkaaren: lapsuuden viattomuudesta – "Kuin lettinauha karkaa tuuleen" – vanhuuden seesteisiin hetkiin – "Tyttärilleen he suovat kukkimisen ilon". Tästä heräsi ajatus ihka ensimmäisen albumini kirjoittamiseen; voisin varovasti sanoa, että kyseessä on konseptialbumi. Se ei kuitenkaan rajoitu mainitsemani kirjan runoihin, vaan ammentaa laajemmin suomalaisesta naiskirjallisuudesta, kansanrunoudesta ja visuaalisesta taiteesta. Albumin tavoitteena on tutkia naiseuden moniulotteisuutta eri näkökulmista – naisen suhdetta itseensä, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin eri aikakausina – ja tuoda nämä tarinat kuulijoiden ulottuville sävellysten kautta. Haluan myös käsitellä suomalaisen kulttuurihistorian teemoja, kuten Kalevalan ja Kantelettaren tarjoamaa naiskuvaa.
Kaikkea tähän teemaan liittyvää näkemääni, kuulemaani ja lukemaani olen alkanut kirjoittaa viime kuukausien aikana ylös. Siitä ajatusvirran kummallisesta ja välillä uuvuttavastakin sekamelskasta olen kokoamassa muutamia selkeämpiä ajatuksia teidän luettavaksenne. Miksi? Siksi, että haluan teidät mukaan tälle matkalle – oli teitä sitten kolme tai viisitoista. Tekstini ovat suunnattu kaikille. En missään nimessä halua rajata lukijoita mihinkään tiettyyn ryhmään. En ole koskaan kirjoittanut mitään vihassa – en syrji, syytä tai säti, korkeintaan itseäni silloin tällöin. Teksteissäni käsittelen välillä henkilökohtaisiakin asioita. Älkää siis peljätkö, ja olkaa lempeitä. Sitä pyydän.
Suomalaisen tavan mukaisesti lisättäköön vielä, etten ole täällä esittämässä suurta ajattelijaa. Tämä on vain yksi ilmaisun muoto – tapa jäsentää ajatuksiani ja kirjoittaa itseäni näkyväksi, ja kenties muita. Sitä kautta syntyvät kappaleet – jos syntyvät. Ne tulevat, jos ovat tullakseen.
Comments